Hulluutta

Olin kirjoitellut itseäni ja teitä varten pitkät pätkät maukkaasta ja sosiaalisesta elämästäni täällä, mutta sitten tapahtui jotakin. Ihan tavallisena maanantai-aamuna heräsin, kävin lenkillä, tein tyytyväisenä aamupalaa ja avasin uutiset. Heti ensimmäisenä niin paikallisuutisten kuin Hesarinkin sivuilla oli juttu juutalaisen koulun pihalla tapahtuneista ampumisista, joista varmasti kaikki olette jo kuulleet, toisin kuin viime viikon tapahtumista, kolmen sotilaan taposta. Nyt haloo on paljon isompi – juutalaiset lapset saavat huomattavasti enemmän palstatilaa kuin pohjoisafrikkalaiset, ”maghrebilaista”, alkuperää olevat sotilaat niin Ranskan uutisten tasolla kuin kansainvälisestikin. Ottamatta kantaa median puolueellisuuteen haluan vain sanoa, että palstatila on poliittinen valinta. Maanantai-iltana vahvistui tieto, että kaikki teot ovat saman tyypin toimesta. Kovin hyvin en tunne Ranskan ulkopolitiikkaa, joten voin vain arvailla, minkä ihmisryhmän tai sotilasoperaation kritiikki olisi kyseessä, mikäli koko hommassa on mitään tausta-ajatusta.  Lisätietoja odotellessa, mikäli sellaista ylipäätään tulee. Mitään valtionpolitiikkaa kritisoivaa tekstiä tuskin voi medialta odottaa..

Tänään menin siis luennolle ihan normaaliin tapaan melko autiolla metrolla, luennolla oli suhteellisen paljon porukkaa ja illalla keskusta oli yhtä täynnä ihmisiä kuin yleensäkin. Surkuhupaisinta oli lukea muutaman erasmus-vaihtarin statuksia naamakirjassa, joissa he kertoivat uskaltautuneensa kauppaan asti tien toiselle puolelle ja senkin olleen todella pelottavaa. Kieltämättä eräät brittiuutissivustot antoivat ymmärtää, että kaupunki on poikkeustilassa poliisin etsintäpartioiden vuoksi, mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa. Elintarvikkeiden hamstraamisella ja huoneeseen linnoittautumisella rehentely sai joka tapauksessa mun ärsyyntymistasot nousemaan, kauhea huoli oli omasta selviytymisestä.

Nettifoorumit on luonnollisesti heti täynnä rasisminvastaisia tekstejä ja pelkoa antisemitismin uudelleennoususta. Itse mietin näin surullisena ja sateisena päivänä, että juuri yksi mielenkiintoisimmista asioista Toulousessa on juuri sen värikkyys ja kirjavuus: porukka on todella kotoisin ympäri maailmaa, metromatkalla yliopistolle ”valkoinen” ihminen on vähemmistössä. Ylipäätään ihmisten geneettisen alkuperän määrittely on täällä mahdotonta ja turhaa. Sunnuntaitori kaupungin suurimman ja kauneimman katolisen kirkon ympärillä voisi olla suoraan Marokosta ihmisten ja tuotteiden perusteella, paikan ja kulttuurin sekoittuminen on todella kiehtova. Tapoja puhua ranskaa löytyy todella monia. 

Elämäniloa tihkuvat tekstini saavat nyt muutaman päivän kuivua kovalevyllä. Tällä hetkellä toivon todella, että saavat ampujan tavoitettua, jottei kenenkään tarvitsisi enää kärsiä yhden ihmisen tekojen vuoksi. Pitäkää huolta rakkaat ihmiset!

Kaunis Garonne-joki.