Les voyages eli reppureissulla vol. 1

Tenttien jälkeinen lomailujakso alkoi erittäin lyhyellä aikavälillä suunnitellulla ja toteutetulla retkellä Baskimaahan. Alue sijaitsee Espanjan ja Ranskan rajan välillä, ja olimme kuulleet monelta sen omasta kansallisidentiteetistä, rikkaasta kulttuurista ja upeasta luonnosta. Innokkaiden lähtijöiden porukka karsiutui lopulta itseeni, ruotsalaiseen Rebeckaan ja Québecin kanadalaiseen Véroniqueen. Muutama hassu osoite ja idea päässä otettiin kimppakyyti Biarritziin, rannikolla sijaitsevaan surffareiden ja Ranskan puolen Baskimaan ”pääkaupunkiin”. Lähtötunnelmat oli todella haikeat ja sekalaiset, edellisenä iltana oli vietetty ystävän läksiäisiä ja tanssittu aamuun asti. Siinä sivussa Véro oli hävittänyt laukkunsa kaikkine kortteineen ja avaimineen – hyvä lähtökohta viikon reppu- ja sohvasurffauslomalle! Onneksi meitä kolmea yhdistää rento asenne ongelmien sattuessa, loppujen lopuksi hyvin selvittiin viikko kolmen kimpassa ja ilman Véron lompakkoa.

Luotto reissun onnistumisesta nousi heti nollasta sataan Biarritziin päästyämme: vastassa oli sohvasurffauksen kautta löytämämme tyyppi, joka kumppaninsa kanssa halusi majoittaa meidät isosta luvustamme huolimatta. Hän on itse nuorten vapaa-ajan ohjaaja ja intohimoinen surffaaja sekä todella letkeä ja hauska persoona, ja pääsimme heti kaupunkikierrokselle näkemään parhaat surffarit ja rannat.  Ilma oli tuulinen ja myrskyinen ja enteili sadetta saapumishetkellämme, mutta täydellinen haastavaan surffaukseen, saimme kuulla. Hiekkarannan viereisellä muurilla tähystelimme merelle ja ihastelimme taidokkaimpia mooveja. Kierroksen päätteeksi majoittajamme vei meidät lempikulmabaariina ja tarjosi paikalliset tapakset ja viinilasit. Olimme totaalisen myytyjä tästä vieraanvaraisuudesta puhumattakaan asunnosta, johon pääsimme majoittumaan: kolmio ydinkeskustassa ja parvekkeelta merinäkymä rustiikkisella ranskalaisella sisustuksella. Kaiken lisäksi olimme ensimmäiset sohvasurffarit, jotka pariskunta oli majoittamassa, samoin itselleni ensimmäinen surffauskokemus. Totesimme parin tunnin jälkeen ykskantaan Biarritzin ja majapaikkamme olevan lottovoitto!

Biarritz

Viini ja tapas, mmm!

Viihdyimme kaupungissa ja sen lähikylissä kokonaista kolme päivää (minkä kehtasimme myös majoittua toisten luona). Yksi parhaista kokemuksista oli suklaafestarit Bayonnessa Biarritzin vieressä. Joka kadulla oli ilmaisia maistajaisia, suklaa-artesaanit olivat värkänneet vaikka millaisia linnoja ja otuksia isoista suklaalohkareista. Parasta oli kyllä suklaapala dipattuna suklaafonduehen ja siihen kylkeen makoisa valkoviinimaistiainen tunnelmallisessa holvikäytävässä jazzin soidessa ja sateen tihkuttaessa. Rakastuimme Bayonneen muutenkin totaalisesti, ihana keskiaikainen pikkukaupunki joen rannalla, pelkkä päivävisiitti ei tuntunut todellakaan kohtuulliselta!

Tosiaan vaikka sää oli kaikin puolin kamala melkein koko ajan, ei se menoa hillinnyt. Kalusimme kylästä toiseen vaikka kaatosateessa, kerran jopa junamatkamme lievässä vuoristossa sijaitsevaan Saint Jean Pied-de-Portiin katkesi, koska puu oli kaatunut raiteille (mahdoton nimi, ehkä kymmenennen kerran onnistuin muistamaan ja lausumaan sen oikein!). Matka jatkui onneksi bussilla, joka mutkitteli kukkuloilla ja niiden välissä tarjoten satumaisia maisemia. Luonto Baskimaassa on uskomaton: niin rehevää ja vihreää metsää kaikkialla sisämaassa, rannikot taas jyrkkiä ja kivisiä täynnä pieniä rantoja ja laguuneja. Sademetsää muistuttava kasvisto selittynee sillä, että paikassa sataa koko ajan. Siis melkein aina. Matkamme retkipäivä 5/7 taisi olla ensimmäinen sateeton ja aurinkoinen, osasimme todella arvostaa hyvää säätä alun tragikoomiselta tuntuneen jatkuvan sateen jälkeen. Minä ja Véro laulettiin jatkuvasti voimalauluja auringolle, kaikki mahdolliset laulut mitä keksittiin ja kaikilla kielillä, jotka kertoo auringosta. Riemu oli suunnaton, kun aurinko lopulta näyttäytyi. Nyt ei ole lainkaan epäselvää miksi baskeri, tuo suuri päähine, jota ihmiset luulevat kaikkien ranskalaisten kantavan, on juuri Baskimaasta kotoisin: ilmava ja lämmin lieripäähine villasta on varmasti oivallinen jatkuvassa sateessa!

St.Jean Pied-de-Port, nimihirviö

Kylät linnoituksineen ja ihana ranskalainen majapaikkamme jäivät taakse, kun siirryimme kohti Espanjan Baskimaata ja San Sebastiania, jälleen kimppa-autoilun avulla. Tässä vaiheessa retkeä sade alkoi todella ketuttaa, joten menomme muuttui sitä hysteerisemmäksi mitä pidemmälle päästiin. Pyörittiin rankkasateessa ja myrskytuulessa pitkin kaupunkia ja pelastauduttiin milloin museoon, milloin putiikkiin. Mieleenpainuva kokemus oli tapaaminen vanhan valkopartaisen ukkelin kanssa, joka piti sekalaista turistikrääsä- ja lahjatavarakauppaa. Taisin sanoa hänelle ”hei” ja ”onpas huono sää” espanjaksi ja siitähän ukko innostui! Hän halusi kovin jutella säästä ja meistä ja paikalliskontaktia kaipaavina jäätiin juttelemaan ukon kanssa. Hitaalla ja vakaalla espanjalla hän kertoi meille Baskimaasta ja sen historiasta ja symboliikasta, mitä kuuntelimme innostuneina. Hän oli todella ylpeä omasta ”etnisyydestään” ja todella kaipasi itsenäisyyttä Baskimaalle. Kovasti teimme lähtöä, kun hän vinkkasi meidät lähitiskin luo ja sujautti kunkin käteen pikkupullon Basaranaa, Baskimaan ”kansallislikööriä”. Olimme todella häkeltyneitä ja kiitollisia, mutta ukko vain myhäili selvästi tyytyväisenä yleisöstään. Viime hetkellä hän vielä kaivoi pöytälaatikosta paksun sikarin ja melkein kuiskaten tokaisi minulle: ”palaako?”. Valitettavasti jouduin kieltäytymään, tuskin olisi keuhkot sitä kestäneet vaikka kuinka halusin olla kohtelias! Juuri Espanjan puolella baskien kansallisylpeys ja kieli on nähtävissä ja kuultavissa paljon enemmän kuin Ranskan puolella. Biarritz onkin toisaalta hyvin surffikulttuuria ja luksusputiikkeja täynnä oleva lomakylä, erittäin suosittu ranskalaisten keskuudessa. Alkuperäiskulttuuri jää helposti piiloon turismin alle.

San Sebastianissa kävimme myös kasvisravintolassa syömässä Baskimaasta kotoisin olevan arkkitehdin kanssa. Olimme ”joutuneet” majoittumaan hostellissa, koska emme löytäneet sohvasurffauspaikkaa, joten olimme todella iloisia saadessamme tutustua yhteen paikalliseen ihmiseen edes vähän ja kuulla hänen elämästään. Selvästi jos olet baski, et kovin usein halua jättää Baskimaata, vaikka tilanne olisi kuinka kriittinen. Kuulemma hinnat ovat taivaissa asumisen ja elämisen suhteen ja ihmisiltä odotetaan aikaisin naimisiin menemistä ja kotoa lähtemistä rahatilanteen takia. Tapaamamme henkilö oli tehnyt päinvastoin ja keskittynyt uraansa, mistä feministishenkinen porukkamme oli innoissaan. Ruokakin oli vallan mainiota, kasvissyönti selvästi tekee tuloaan myös maissa, joissa lihansyönti on jonkinlainen elinehto, kuten Espanjassa ja Ranskassa.

San Sebastian ja aurinko!

Yksi Espanjan puolen Baskimaan kuuluisimmista tuotteista on siideri, ja sitähän oli päästävä maistamaan. Busseilimme lähikylään, Astigarragaan, jossa sijaitsee siiderimuseo. Yllätyksenä olimme ainoat vierailijat, joten saimme nauttia hauskan ja rennon oppaamme tarjoamasta yksityiskierroksesta muutamalla eurolla. Hän kertoi tekoprosessista ja alueen farmeista, historiasta ja nykytilanteesta. Hintaan kuului tietysti siiderin maistajaiset, mikä olikin varsinainen show! Lasi kallellaan kädessä jonotimme pari metriä tynnyristä ja kun opas huusi hep, jonossa vuorotellen tähtäsimme lasimme siiderisuihkuun ja hörppäsimme heti vajaan desin määrän kuohuvaa nestettä. Näin siideri on kuulemma juotava, kun se on tuoretta ja tynnyrissä, aromit ja kuohu tulee parhaiten esiin. Toistimme prosessin muutamaan otteeseen eri siidereillä, nauroimme hulvattomalle juomakulttuurille. Siellä todella osataan nauttia juomisen sosiaalisesta puolesta, tunnelma oli koko ajan positiivisesti jännittynyt suihkun lentäessä keskellä huonetta ja meidän nauraessa koko touhulle. Naurettavan halpaa siiderilastia raahatessa bussipysäkille tuli nähtyä kylän lohduton puoli: joka puolella oli asuntoja myytävänä, selvästi kaupungistuminen ja työpaikkojen väheneminen maaseudulla näkyy sielläkin. Ainakin tuimme eri paikallistuottajia poimiessamme sokkona eri pulloja, piti päästä kokeilemaan eri siidereitä Toulousessa asti isommalla porukalla. Ja ai niin se maku! Aivan jotain muuta, kuin kotimainen tai englantilainen sokerilitku, enemmänkin hapan, täyteläinen ja hiivainen, mutta todella aidon omenan makuinen. Vaatii totuttelemista, mutta miljoonasti parempaa kuin teolliset juomat!

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olimme totaalisen ihastuneita Bayonneen Ranskan Baskimaan puolella ja halusimme palata sinne vielä viimeiseksi päiväksi. Ennen kimppa-autoilua takaisin päätimme vielä suorittaa sen, mitä olimme hinkuneet koko matkan ajan, eli uimaretken alkukesän suloisessa auringossa! Todellisuus oli jotain muuta: aamu-uinti Atlantissa on hyinen kokemus. Rohkaisevan karjahduksen voimalla ryntäsimme valtameren aaltoihin, varpaat olivat kohmeessa ennen kuin edes napa oli veden tasolla. Pari sukellusta ja räpiköintiä ja takaisin rannalle, ja vielä sama uudestaan, vielä yksi kosketus Atlanttiin, jonka toiselta rannalta Véro on kotoisin. Olimme todella ylpeitä itsestämme, ei uimapukuja oltu turhaan Espanjaan asti raahattu! Vihdoin pilvet viereltään karistanut aurinkokin oli ilmaantunut meitä lämmittämään, edessä oli lämmin päivä Bayonnessa! 

Jalanjälkemme aamu-uinnin jälkeen.

Suureksi iloksemme olin löytänyt sohvasurffauspaikan Bayonnesta (pienissä kaupungeissa selvästi helpompaa..) ja tyytyväisinä ja väsyneinä matkaamme jumitimme hostimme kanssa rannalla ilta-auringossa. Lopulta emme edes jaksaneet kaluta kaupunkia lisää vaan kokkasimme porukalla hyvää kasvisruokaa (hostimme oli ranskalaiseen tapaan ensin varautunut mutta todella positiivisesti yllättynyt tulokseen) ja nautimme seurasta. Kaiken kaikkiaan sohvasurffaus oli loistava, uusi kokemus, jota meinaan todella jatkaa myös itse ihmisiä majoittaen. Aivan ihania illanistujaisia todella upeiden ihmisten kanssa, saimme kokea todellista vieraanvaraisuutta! Meidän kolmen sukset ei myöskään menneet missään vaiheessa ristiin, vaan naurettiin ja hölmöiltiin koko matka onnistuneesti, satoi tai paistoi. Tehokas tapa myös todella tutustua uusiin ystäviin, oppi uusia puolia hyvässä ja pahassa, tietysti. Ruotsalais-suomalais-kanadalainen tiimityömme oli moitteetonta! Heja!

Bayonne ja aamupäivän valo.

Leipää ja kansanhuveja

Salut pitkästä aikaa! Kevätvaihde iski päälle eikä blogi ole selvästi pysynyt perässäni – hyvä jos oma pää on kartalla! Kahden viikon lomailun aika huhtikuussa ehdin pidellä sadetta ja käydä lähikylissä, mutta loman suurin anti oli ehdottomasti stadivisiitti brittikaverini Martinin kanssa ja Liisa-serkun häät. Oman kaupungin ja kulttuurin näkee todella eri silmin, kun on toinen vierellä kyselemässä kaikenlaista. Suurimmat ihmetyksen aiheet oli (tietysti) alaston saunakulttuuri, häät joissa vieraille tarjoiltiin kaikki ilmaiseksi (näin ei kuulemma Briteissä, Suomi sai kovat pisteet) ja suomalaisten alkoholinkäyttö yhdistettynä Alkon järkyttäviin hintoihin. Ruoka maistui ja lohi, mämmi ja karjalanpiirakat katosivat lautaselta kovaa vauhtia. Itsekin nautin kovin kotikäynnistä ja erityisesti häistä, joita varten matkustinkin, mutta vähintään yhtä ihanaa oli palata takaisin!

Erasmus-elämän huuma katosi kuitenkin nopeasti, sillä heti loman jälkeen täällä alkoi tenttikausi. Parista ranskankielisestä kokeesta selvisin kunnialla, isompi homma oli saada kasaan kymmenen sivun essee valitsemastani aiheesta Sukupuolen historia -kurssille, josta sain suureksi ilokseni kiitettävän arvosanan!  Nyt on siis tentit tentitty ja esseet lähetetty, enkä voi olla kysymättä itseltäni: mitä opinkaan Ranskassa? Oon sanonut tämän ennenkin ja sanon tämän uudestaan – mun arvostus kotimaista koulutussysteemiä kohtaan niin peruskoulun kuin yliopistonkin suhteen on noussut ihan älyttömiin lukemiin. Täällä yliopistossa sekä luennoitsijat että opiskelijatkin käyttäytyy ihan kuin ala-asteella (faktapitoinen opetus vailla kritiikkiä tietoa kohtaan, ei minkäänlaista kannustusta omaan abstraktiin ajatteluun sekä yleinen hälinä ja välinpitämättömyys kaikkea kohtaan). Kaikki kurssit oli kaikkea muuta kun oikeasti hyödyllisiä tutkinnon ja yleistuntemuksen kannalta, mutta todellakaan en voi sanoa katuvani vaihtoa. Oon tavannut kuitenkin niin paljon huikeita ja ihania ihmisiä sekä päässyt ranskan (ja englannin…!) puhumisessa ihan uudelle tasolle. Jatkossa kuitenkin haluan ehdottomasti työskennellä ulkomailla jos ja kun niin päätän tehdä.

Cordes sur Ciel, huikean kaunis kylä.

Haluanpa siis kertoa jostain ihan muusta kuin opiskeluista parin viime kuun ajalta: ehdottomia kohokohtia on ollut muiden muassa retki Gaillacin viinialueelle, jossa tuotetaan paljon eri viinejä. Käytiin yhdellä tilalla, jossa meille selitettiin viinintuotannon vaiheet ja lopuksi päästiin maistelemaan noin kymmentä eri tilan viiniä. Kaikki oli todella maukkaita ja erilaisia keskenään ja valinnanvaikeus oli suunnaton! Toinen ihana retki oli Pyreneille eli Ranskan ja Espanjan väliselle vuoristolle, jossa oltiin vaelluksella koko päivä. Maisemat oli aivan käsittämättömät, kuva kertonee kaiken. Retki oli paikallisen yliopistoliikunnan järjestämä samoin kun viikonloppu Välimeren rannalla muutama viikko sitten, jolloin ei suinkaan uiskenneltu tai palvottu aurinkoa vaan harrastettiin aamusta iltaan purjelautailua! Ikinä minä tai kaverini ei oltu moista kokeiltu eli avoimin mielin suunnattiin retkelle. Meri ja aurinko saattoi toki olla tausta-ajatuksena, mutta tosiasiassa mistään rannasta ei ollut tietoakaan vaan kirjaimellisesti kun laudalle selvittiin niin seuraavat x tuntia oli mennyt ennen kuin huomasikaan. Purjeen ja tuulen kanssa sai taistella raivokkaasti, mutta riemu oli suuri kun onnistui viilettämään lahden poikki pari kertaa edestakaisin putoamatta veteen. Urheilulajina ei ehkä ihan se, mitä olen aina kaivannut elämääni mutta viikonlopun tehokurssina ehdottoman haasteellista ja hauskaa!

Viinitilalla Gaillacissa.

Vaellus Pyreneillä.

Kaveri ylämäessä.

Politiikan tasolla Ranskassa on käynyt aika kova kuhina viime kuukausina. Kuten taisin jo aiemmin mainita, Toulouse on historiallisesti ja nykyään vasemmistolainen kaupunki. Ennen vaalien ensimmäistä kierrosta vasemmiston Jean-Luc Mélénchon kävi puhumassa pääaukiolla ja paikalle saapui kymmeniä tuhansia ihmisiä, koko porukka ei kuulemma edes mahtunut näkemään ja kuulemaan tyyppiä. Itse katsoin netistä pätkiä puheesta ja voi apua, puhekulttuuri on täällä todella erilaista! Sitä voisi kutsua enemmänkin suurilla lupauksilla ja korulauseilla kuorrutetun manifestin läpi huutamiseksi ja jokaisen lauseen jälkeen kansa hurraa suurille sanoille. Symboliikkaa ja kielikuvia käytetään reippaasti (”ettehän halua Ranskan trikolorin muuttuvan punalipuksi” –Sarkozy), historiaan viitataan ja kilpakumppania solvataan. Kansankiihotusta ja tyhjiä puheita, ehkäpä, mutta ihmiset tykkää. Seuraava spektaakkeli oli toisen kierroksen sosialistien edustajan François Hollanden saapuminen kaupunkiin, paikalle saapui vähintään yhtä paljon ihmisiä. Sarko ei edes vaivautunut pitämään omia puheitaan tänne, tiesi että on tyhjä arpa, se olisi vaan buuattu pois lavalta – tyypin vaalikampanjan päästessä toiselle kierrokselle puheet meni maahanmuuttovastaiseksi äärioikeiston äänien kosiskeluksi, mikä varmaankin oli osasyynä tappiolle. Populismi ei kannattanut. Järkyttävää on, että myös täällä perussuomalaisia vastaavan Front Nationalin Marine le Pen sai 18% ensimmäisen kierroksen äänistä. Uudesta presidentistä ihmiset täällä sanoo, että parempi vaihtoehto se on kuin Sarko, mutta katotaan kuinka käy, paraniko vaihtamalla. Mun suomalaisesta näkökulmasta tuntuu hieman omituiselta, että presidentti on kaikesta vastuussa ja jos hän yksin ei onnistu fiksaamaan koko maan taloutta, on epäonnistunut tehtävässään. Joten Hollande – onnea matkaan!

Vappumarssilla, paikalla oli ennätyksellinen määrä ihmisiä! (juuri ennen vaalien toista kierrosta..)

 

Takaisin mun elämään. Viimeiset viikon on myös olleet aika haikeita, sillä moni on jo lähtenyt kaupungista, päivä päivältä tutut ihmiset vähenee. Läksiäistä ja puistopiknikkiä riittää, on hieman välitilaolo, koska mun elämä täällä jatkuu – itse tuun olemaan kesäkuun lopussa yksi viimeisistä täällä. Toisaalta meinaan jatkaa jo alkanutta matkustelua, uusi kesäaikajakso on alkanut eli loma ja vapaus! Matkoista lisää kun selviän ensi viikon Italian-visiitiltä, kerralla sitten enemmän niistä! Nauttikaa keväästä ihmiset!

Purjeen kasailua helteessä.

Véro lähdössä kiitoon!

Asu oli todellisen hurmaava ja herätti hilpeyttä!