Keväthuumaa

Tuntuu aivan mahdottomalta ajatella, että reilussa kuukaudessa sää on tehnyt kuperkeikan: helmikuussa pakkasta oli reippaasti, nyt mittari hipoo päivisin kahtakymppiä – varjossa..! Suomalainen helleraja on mennyt varmasti rikki viime viikkoina ja lounastunneilla on tullut hankittua kiva pohjakärtsäys/rusketus. Kyllä, oli pakko revitellä nyt ihanalla kesäisellä säällä, mut oon itsekin ihan ihmeissäni, kuinka on mahdollista olla niin kuuma niin aikaisin!

Teidän iloksenne, hyvät lukijat, pieni kuvakollaasi: helmikuu vs. maaliskuu!

Kielen kanssa menee oikein mukavasti, sanavarasto kasvaa kovaa vauhtia ja erityisesti puhutun kielen ymmärtäminen on kehittynyt huimasti, paljon tehokkaammin kuin puhuminen.  Ollaan käyty paljon porukalla eri tapahtumissa: leffassa (tosi halpaa opiskelijoille!), konserteissa, jopa vallatussa kappelissa, jossa järjestetään nyt kultuuri-iltamia laidasta laitaan. Yksi ilta kävin myös kielikahvilassa, tiedättehän, sinne mennään sisään ja kerrotaan mistä tulee ja mitä kieliä puhuu ja voilà! Hihassa oli vaikka kuinka monta ranskalaista, jotka halusi treenata suomea (kyllä!), ruotsia, venäjää ja yksi herrasmies kaikkia kolmea samaan aikaan.  Ensimmäisen puolituntisen kielisekamelskasta jotenkin selvittyäni löysin onneksi ranskalaisia, jotka tyytyi ihan omaan äidinkieleensä. Kaikille treeniä tasapuolisesti! Lisäksi mun ruotsi on tällä hetkellä niin huvittavaa, että parempi olla puhumatta. Ranska on vallannut kaiken tilan heikommilta kieliltä, ja ilmeisesti myös suomelta, koska puhuin yhden suomalaisen tytön kanssa hienoa puhe- ja kirjakielen sekoitusta. Pääsette vielä kuulemaan, varautukaa etukäteen!

Kävimme myös katsomassa rugby-ottelun yksi lauantai isolla stadionilla, Rugby on paikallisille sama asia kuin jääkiekko suomalaisille, oman kaupungin joukkuetta kannatetaan henkeen ja vereen. Toulouselaisilla on vielä varaa ylpeillä, koska heidän joukkueensa on yksi maan parhaista. Odotukset olivat siis korkealla, kun suuntasimme puna-mustaan sonnustautuneiden ihmisten ja lippujen täyttämälle stadionille. Todellisuus oli jotain muuta – emme edes huomanneet pelin ensi sekunteja, tajusimme vasta kun kaukana, keskellä ruohikkoa tapahtui liikettä. Rugbya harrastava ystäväni Véronique selitti ystävällisesti, että kyseisenä viikonloppuna oli jossain muualla iso, kansainvälinen peli ja suurin osa Toulousen kärkipelaajista osana maajoukkuetta. Korvaavia pelaajia vaivasi totaalinen flegmaattisuus ja vastustaja, Castres, johtikin suurimman ajan pelistä meidän suureksi harmiksemme. Oli niin siistiä aina kun toulouselaiset kentällä saivat jotain aikaseksi osallistua joukkohuutoon: touuu-louuu-söööö… Oltiin myös odotettu ylivoimaista voittoa ja totaalista massahurmiota omalla stadionilla! Meidän ja muiden kannattajien iloksi punamustat, painivat, koomiset pelaajamme piristyivät loppua kohden ja saatiin kuin saatiinkin iloinen lopetus pelille ja kansanjuhla. Itse peliä en kuitenkaan voi todella ymmärtää – tyypit kentällä kamppailee, painii ja lojuu kasoissa palloa piilotellen ja välillä tapellen, homma muistutti muinaista gladiaattoritaistelua tms. enemmän kuin urheilua! Naurettiin hulluna ja epäuskoisina aina, kun kuviteltiin jotain tapahtuvan, mutta lopputulos oli jälleen kerran valtava kasa toisiinsa tarrautuvia pelaajia! Ihme puuhaa sanon minä, mutta viihdyttävä ottelu oli. 

 

 

 

 

 

Minä, Martin ja Nadia teemaväreissä.

Oon totaalisen hullaantunut tähän kaupunkiin nyt kun on tullut kunnolla kevät ja ihmiset ja luonto heränneet uuteen elämään. Täällä on ihan jumalattoman kaunista! Koskaan ei voi tietää, mitä kulman takaa löytyy. Eilen oli myös viimein kaupungin karnevaali, jota oli lykätty viime viikosta ampumistapauksen takia. Yksi päivä käytiin myös maailman ihanimmassa ja kotoisimmassa crêpe- eli lettukahvilassa, jonka venäläis-espanjalainen tarjoilija ja ranskalainen letunpaistaja ovat uskomattoman sydämellisiä ihmisiä. Hetken juteltuani heidän kanssaan kysyin suoraan, että olisko töitä tarjolla. Vastaus oli että syksystä eteenpäin olis, harmi, en tiedä kannattaako jättää maisterivuosi välistä tarjoilemisen takia. Joka tapauksessa oon nyt löytänyt kantakahvilan, jossa tarjoillaan elämäni suussa sulavimpia crêpeja! Ja jos akateeminen ura ei ota tulta alleen niin tiedän mihin palata..

Elämäni maukkain crêpe.

Viime viikonlopun vietimme ihanassa, ah niin idyllisessä Montpellierissä, joka on kahden tunnin ajomatkan päässä rannikolla. Matka taittui mennen tullen mukavasti kimppakyydillä, joita voi etsiä ja varailla netistä.  Montpellier on kooltaan pienempi kuin Toulouse (tai Helsinki) ja meininki on intiimimpi. Pienten kujien varrella on paljon pieniä putiikkeja ja kahviloita, valinnanvaikeus suunnaton! Pari päivää meni todella mukavasti kirjaimellisesti kävellessä ja katsellessa maailmaa linssin takaa ja huudellessa, kuinka kaunista ja aurinkoista ja upeaa voikaan olla! Seurassa ei myöskään ollut valittamista, koottiin aika iso seitsemän hengen porukka, jonka kanssa sujui kaikki onneksi tosi hyvin. Joukkohysteria saavutettiin enemmän kuin useaan otteeseen, kotiin palatessa oli todella sellainen olo, että on ollut jossain kaukana lomalla. Tällä erää keskityn auringonottoon ja ensi torstain suullisen esitelmän valmistumiseen! Seuraavaa citybreakia odotellessa, suunta on jo selvillä, kuulette lisää pian! Bisous!

Montpellier - ah.

Hulluutta

Olin kirjoitellut itseäni ja teitä varten pitkät pätkät maukkaasta ja sosiaalisesta elämästäni täällä, mutta sitten tapahtui jotakin. Ihan tavallisena maanantai-aamuna heräsin, kävin lenkillä, tein tyytyväisenä aamupalaa ja avasin uutiset. Heti ensimmäisenä niin paikallisuutisten kuin Hesarinkin sivuilla oli juttu juutalaisen koulun pihalla tapahtuneista ampumisista, joista varmasti kaikki olette jo kuulleet, toisin kuin viime viikon tapahtumista, kolmen sotilaan taposta. Nyt haloo on paljon isompi – juutalaiset lapset saavat huomattavasti enemmän palstatilaa kuin pohjoisafrikkalaiset, ”maghrebilaista”, alkuperää olevat sotilaat niin Ranskan uutisten tasolla kuin kansainvälisestikin. Ottamatta kantaa median puolueellisuuteen haluan vain sanoa, että palstatila on poliittinen valinta. Maanantai-iltana vahvistui tieto, että kaikki teot ovat saman tyypin toimesta. Kovin hyvin en tunne Ranskan ulkopolitiikkaa, joten voin vain arvailla, minkä ihmisryhmän tai sotilasoperaation kritiikki olisi kyseessä, mikäli koko hommassa on mitään tausta-ajatusta.  Lisätietoja odotellessa, mikäli sellaista ylipäätään tulee. Mitään valtionpolitiikkaa kritisoivaa tekstiä tuskin voi medialta odottaa..

Tänään menin siis luennolle ihan normaaliin tapaan melko autiolla metrolla, luennolla oli suhteellisen paljon porukkaa ja illalla keskusta oli yhtä täynnä ihmisiä kuin yleensäkin. Surkuhupaisinta oli lukea muutaman erasmus-vaihtarin statuksia naamakirjassa, joissa he kertoivat uskaltautuneensa kauppaan asti tien toiselle puolelle ja senkin olleen todella pelottavaa. Kieltämättä eräät brittiuutissivustot antoivat ymmärtää, että kaupunki on poikkeustilassa poliisin etsintäpartioiden vuoksi, mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa. Elintarvikkeiden hamstraamisella ja huoneeseen linnoittautumisella rehentely sai joka tapauksessa mun ärsyyntymistasot nousemaan, kauhea huoli oli omasta selviytymisestä.

Nettifoorumit on luonnollisesti heti täynnä rasisminvastaisia tekstejä ja pelkoa antisemitismin uudelleennoususta. Itse mietin näin surullisena ja sateisena päivänä, että juuri yksi mielenkiintoisimmista asioista Toulousessa on juuri sen värikkyys ja kirjavuus: porukka on todella kotoisin ympäri maailmaa, metromatkalla yliopistolle ”valkoinen” ihminen on vähemmistössä. Ylipäätään ihmisten geneettisen alkuperän määrittely on täällä mahdotonta ja turhaa. Sunnuntaitori kaupungin suurimman ja kauneimman katolisen kirkon ympärillä voisi olla suoraan Marokosta ihmisten ja tuotteiden perusteella, paikan ja kulttuurin sekoittuminen on todella kiehtova. Tapoja puhua ranskaa löytyy todella monia. 

Elämäniloa tihkuvat tekstini saavat nyt muutaman päivän kuivua kovalevyllä. Tällä hetkellä toivon todella, että saavat ampujan tavoitettua, jottei kenenkään tarvitsisi enää kärsiä yhden ihmisen tekojen vuoksi. Pitäkää huolta rakkaat ihmiset!

Kaunis Garonne-joki.

Les vacances vol.1

Kuukauden hyvin ahkeran opiskelun jälkeen yliopisto tosiaan antoi meille kaikille ”väsyneille” opiskelijoille viikon loman. Jo tässä vaiheessa voin sanoa, että Suomessa neljän periodin systeemi on paljon tehokkaampi kuin paikallinen kahden lukukauden järjestelmä – koko kevään samojen kurssien seuraaminen samassa aikataulussa on hieman pitkästyttävää, kotona kurssien vaihtuminen puolessa välissä lukukautta todella piristää menoa. Vaikeammaksi asian täällä tekee vielä tämän viikon aurinkoiset kelit, luentojen sijaan olis ihanaa jäädä loikomaan kampuksella olevan linnan (!) puistoon. Voin hyvin kuvitella tilanteen huhtikuussa kun mittari näyttää hellelukemia, itsekuri tulee olemaan koetuksella!

Lomaviikko oli ehdottoman rattoisa, eräänlaista slow living-elämää, päivä kerrallaan keksittiin kaikkea kivaa tekemistä. Yhtenä iltana sain maistella kotitekoisia crêpeseja eli lettuja kaikenlaisilla täytteillä, toisena päivänä keksittiin ruotsalaisen toverini Rebeckan kanssa tehdä pohjoismaiseen tapaan laskiaispullia, apukokkina toimi italialainen Nadia. Jännityksellä etsimme kaupasta loputtoman kauan kardemummaa, jota lopulta ei löytynyt, mutta kuivahiivaa onneksi oli. Tyytyväisinä hoidimme leipomiset ja tyrkkäsimme pullat supertehokkaaseen asuntolan kiertoilmauuniin – tuloksena lievästi kärähtänyt pinta ja sisältä juuri ja juuri kypsät pullat. Rebecka valmisti itse mantelimassan, joka oli aika lähellä totuutta, kerma sai luvan tulla pursotinpurkista vatkaimen puutteessa. Maku oli aika hyvä, melko kotoinen, mutta koostumus erikoinen, paljon kiinteämpi kuin normipullassa. Leipomisen jälkeen vilkaisimme jauhopussia ja voilà – olimme sitten ostaneet jotain erikoisjauhoja leipomiseen, joihin oli jo valmiiksi lisätty vaikka mitä. Ei ihme, että pulla oli hiukan tiivis paketti. Tyytyväisiä olimme joka tapauksessa kunnianhimoiseen yritykseemme toteuttaa suomalais-ruotsalaisia herkkuja, lisää on varmasti tiedossa! Sana nimittäin kiiri että olimme jotain kokkailleet ja seuraavaksi tilauksessa on kokonainen pohjoismainen illallinen, tietysti kasvisversiona (Rebecka on myös kasvissyöjä ja suuri henkinen tuki, kun pähkäilemme yliopistolla, mitä syödä)!

Minä, Rebecka, Nadia ja superpullat.

Kävimme myös päivävierailulla läheisessä Carcassonnen kaupungissa, jossa sijaitsee keskiaikainen linna muurineen. Paikka on todella kaunis ja kiehtova, seikkailimme muureilla ja linnassa, naurettiin hulluna ja räpsittiin kuvia. Päivä oli yksi ensimmäisiä todella aurinkoisia, mikä todella nostatti mielialaa. Tässä pieni kuvakooste niille, jotka eivät facebookissa ole:

Loman suuri kohokohta oli neljä päivää etelän lämpöä Barcelonassa enkku-Martinin ja irkku-Scarlottin kanssa. Kuusi tuntia bussissa ja oltiin kuin toisessa maailmassa, olin jo unohtanut millaista on suurkaupungissa: turisteja, ruuhkaa ja melua! Sää oli päivisin koko ajan kahdessakympissä ja aurinko porotti jo tässä vaiheessa kuumasti. Muistelin viimekertaista toukokuista visiittiäni kaupunkiin ja sitä hellettä ja hikoilua ja olin tosi tyytyväinen tähän miellyttävään lämpöön. Hymyilin varmaan koko neljä päivää putkeen, niin iloinen olin siellä olostani. Käveltiin tosi paljon ympäriinsä ja ihasteltiin kuinka kaunis kaupunki on, syötiin tosi hyvin ja tietysti ulkoiltiin kaupungin raikkaassa yöelämässä. Maailma on kyllä pieni paikka, sillä hostellissa työskenteli yksi suomalainen (bongasin aksentista, mistä hän ei tykännyt) ja samassa huoneessa majoittui kanadalainen tyttö, joka opiskelee myös Toulousessa. Aikamoinen sattuma etenkin jälkimmäinen. Erityisen ihanaa reissulla oli nähdä kahta taikkilaista, Hannaa ja Veeraa, joiden kanssa ennen opiskelin ja jotka tekevät Erasmusta Barcelonassa. Kävin ensimmäisen kunnon suomenkielisen keskustelun livenä tammikuun jälkeen tyttöjen kanssa, tunne oli vähintäänkin omituinen, sanat välillä niin hakusessa! Naurettiin ylipäätään kaikille kielivaikeuksille, joita kohtaamme, oli mahtavaa jakaa vaihtokokemuksia heidän kanssaan. Reissu ei todellakaan jättänyt kylmäksi, mutta yhtä ihanaa oli palata ”kotiin”. Katsoin bussin ikkunasta kanavaa, jonka vartta palasimme takaisin ja mietin, että on tämäkin niin upea kaupunki, lisäksi paljon rauhallisempi – ei turisteja joka kulmassa, saa juoda kahvinsa rauhassa puistonpenkillä joen rannalla muiden paikallisten kanssa. ;)

Nyt on eka loma lomailtu, seuraava kahden viikon reilun kuukauden päästä, tässä välissä pitäisi oikeasti opiskellakin! Yksi esitelmä pitäisi vääntää ja toinen 15 sivun ranskankielinen tutkielma, en malta odottaa... Ensi viikoksi on luvattu paljon kylmempää ilmaa ja sadetta, ehkä sitten voisin aloittaa tutkimusmateriaalin hakemisella kirjastosta. Nyt on kuitenkin taas viikonloppu edessä ja vielä vähän lämpöä jäljellä, nautin siis siitä! Ja ai niin, tein päätöksiä ja hanki lopullisen paluulipun kesäkuun lopulle, eli jollei huhtikuussa niin viimeistään heinäkuussa tapaamme! Lämpöä kaikille missä ikinä luettekin, kevät on täällä!