tiistai 14. helmikuuta 2012

”Toulouse paralysée”



Flunssaiset terveiset kaikille!  Viime viikko oli aikamoinen fiasko – pakkaset ja lumisateet hyydytti kaiken aktiviteetin kaupungissa. (Blogin otsikko paikallislehdestä: Toulouse halvaantunut...!) Julkiset ei tietenkään toimineet pariin päivään normaalisti ja viidestä kymmeneen pakkasastetta oli monelle ranskalaiselle maailmanloppu, tämän huomasin, kun heitin kevyesti ranskalaiselle kaverille huulta heidän kyvyttömyydestään lähteä ulos sään takia. Vastaus oli aika tyly ja huumoriton – kolmeen vuoteen ei ole kaupungissa ollut vastaava sää, eikä kukaan paikallinen ole tottunut moiseen!

Koko hommassa hupaisinta on se, että juuri siinä korttelissa, jossa yliopisto sijaitsee, tapahtui massiivinen sähkökatkos – eli ei myöskään lämmitystä yliopistolla. Luentoja ei ollut koko viikkoon maanantain jälkeen, mutta joka aamu piti olla koneella tarkastelemassa tilannetta (iltaisin tuli aina viestiä että hyvin luultavasti huomenna aamulla lämmitys jo kunnossa), eli lomaa tippui aina päivä kerrallaan. Keskiviikon kohdalla tajusin ottaa rennosti ja jättää kaikki hommat seuraavaan viikkoon, olin tajunnut, ettei luokkahuoneita saada lämpimäksi ennen kuin pahimmat pakkaset on ohi ihan taloudellisten säästösyidenkin takia.

Kirkko ja kirppari, vielä ei lunta.
Rento lomailu on kuitenkin ollut aika vaikeaa helvetillisen kylmältä tuntuvan pakkasen takia, on voinut enintään siirtyä paikasta toiseen, mikä ei varsinaisesti houkuttele etsimään kivaa tekemistä. Asuntolan keittiössä porukalla kokkaaminen ja punaviini lämmittävät huomattavasti enemmän kuin kävely aurinkoisessa mutta hyytävässä säässä. Viime viikon täysikuu yhdistettynä vapaisiin aiheutti kuitenkin koko porukassa yöjuoksuilmiön, eli sää ei vaikuttanut kuitenkaan illanviettohaluihin. Ulos oli lähdettävä ja paluumatkalla kotiin kävellessä oli kaksin verroin hauskempaa ihmetellä sitä säätä. Kaiken tän tuloksena puolet porukasta on edelleen kipeenä ja mua uhkaa vakava mökkihöperöityminen. Mun ”yksiöni” eli ihana kymmenen neliön luukkuni käsittää niin vessan, suihkun kuin minikeittiönkin, eli ei ole minkäänlaista tarvetta poistua mihinkään tästä ihanuudesta. Nyt toista superflunssapäivää vietellessä alkaa valmiskeitto ja datailu jo hiukan kypsyttää, mutta onneks samassa asuntolassa asuu tusina kamua. Eilen illalla sain kuin sainkin raahattua itseni yhden sängylle kattomaan Whitney Houston –leffaa, ja kannatti, tänään myös oon pystynyt harjottamaan pienesti sosiaalista elämää poistumatta kauas omasta kopperosta. Pienikin happihyppely on ollut oikein mukavaa, huomenna menen kyllä ihan uudella motivaatiolla suorittamaan viikon urotyötä eli kahdeksan tunnin luentopäivää.

Kreppi ja vohveli.
Luennoista en voi sanoa mitään kovin tyhjentävää, koska tosiaan niitä ehti olla tasan pari viikkoa ja nyt sitten tuli tuo lämmityskatkos ja ensi viikko on ”talvilomaa”, ties mikä tauko opetuksesta. En ymmärrä syytä breikille tässä vaiheessa lukukautta, mutta Barcelonaa on tiedossa joka tapauksessa, joten ei huono. Puhuin itseni aikaisemmin mainitsemalleni Erasmus-ranskan kurssille ja taso on tosiaan niin kova, että mietin edelleen vakavasti motivaatiota mennä koko tunneille – opintopisteiden lisäksi on tosiaan vaikeeta keksiä muuta syytä. Kaverien kanssa jutustelu kurssilla on kanssa aika jees. Hieman korkeampaa tasoa onneksi edustavat muut kurssit, jotka ovat sitten enemmän sukupuolentutkimukseen liittyviä: yksi naisten historian kurssi, joka tähän asti ei ole tuottanut kovinkaan suuria yllätyksiä, tutun kertausta. Toinen kurssi on nimeltä ”Naiset ja tasa-arvo Euroopassa” ja se on sosiologian laitoksella sekä lisäksi antoisampana englannin laitoksen kurssi ”Women´s rights and Women´s writing”, jonka vetäjä tuntee aiheensa. Hyvä ja huono asia samaan aikaan on se, että kurssi on englanniksi – saan aiheesta todella paljon irti, koska vetäjä on natiivipuhuja, toisaalta ranska ei taas kehity mihinkään suuntaan. Luennon kuunteleminen enkuksi tuntuu ihanalta kaiken skarppaamisen ohella, koska voi todella vaan kuunnella.

Yliopistokulttuuri on täällä paljon koulumaisempaa kuin Suomessa: opiskelijat saattaa meluta todella paljon tunnin aikana ja luennoitsija saattaa pitää todella pitkiä, jopa koko luennon pituisia, monologeja, jolloin kaikki vain kirjoittavat ja mä meinaan vaipua syvään uneen monotonisuuden ja kielivaikeuksien ansiosta. Hulluimmalta tuntuu aikataulujen pitämättömyys – luennot alkaa ja loppuu ja ihmiset tulee paikalle aivan miten sattuu! Englanninkielisellä kurssilla on tentin siasta esitelmä, jonka tekoa odotan innolla, ongelmana on vain informaation vähyys eli mistä aiheesta tehdä, mitä lähteitä käyttää – luennoitsija sanoi että saa itse valita! Ah, valinnan vaikeus.. Onneksi on paljon lomaa (ensi viikko ja kaksi huhtikuussa!)ennen todellisuutta.

Ollaan keksitty kaverien kanssa muitakin kieliprojekteja ranskan rinnalle, koska eihän sitä pelkästään ranskaa jaksa koko ajan. (Etenkään minä, joka en edelleenkään kaveeraa muiden suomalaisten kanssa, vaikka lähin olisi seinän toisella puolella..! Yksi ilta, kun olin itse puhunut Skypessä kuulin, kuinka se puhui jonkun kanssa ja mietin, että ihan uskomatonta mikä sattuma ja mietin kaikkea, mitä se oli kuullut. Välttelemme siis edelleen oikeaa kontaktia keskenämme, ah niin suomalaista.) Tiistaisin kokoonnumme porukalla italialaisen Caterinan luona, joka opettaa meille siis naapurimaan kieltä ja kulttuuria, tähän asti ollaan laulettu lauluja ensin ranskannettuamme sanat, ja siinähän kestää.. Lisäksi britti-Martin pitää mulle yksityistunteja ihan omasta tahdostaan eli hioo mun aksenttia eteläenglantilaisemmaks. Luen sille ääneen sanomalehteä ja se korjaa mua, todella hauskaa ja haasteellista! Jos hankkisin vielä ranskalaisen kielitandemparin niin ehkä myös mun ranskalla olisi toivoa. Saa nähdä kuinka pää kestää tässä kielten myllerryksessä, tuun takasin kotimaahan sitten kesällä mongertaen ranskaa brittiaksentilla ja italialaisilla sanoilla höystettynä! Lämpöä ja halauksia kaikille!