Leipää ja kansanhuveja

Salut pitkästä aikaa! Kevätvaihde iski päälle eikä blogi ole selvästi pysynyt perässäni – hyvä jos oma pää on kartalla! Kahden viikon lomailun aika huhtikuussa ehdin pidellä sadetta ja käydä lähikylissä, mutta loman suurin anti oli ehdottomasti stadivisiitti brittikaverini Martinin kanssa ja Liisa-serkun häät. Oman kaupungin ja kulttuurin näkee todella eri silmin, kun on toinen vierellä kyselemässä kaikenlaista. Suurimmat ihmetyksen aiheet oli (tietysti) alaston saunakulttuuri, häät joissa vieraille tarjoiltiin kaikki ilmaiseksi (näin ei kuulemma Briteissä, Suomi sai kovat pisteet) ja suomalaisten alkoholinkäyttö yhdistettynä Alkon järkyttäviin hintoihin. Ruoka maistui ja lohi, mämmi ja karjalanpiirakat katosivat lautaselta kovaa vauhtia. Itsekin nautin kovin kotikäynnistä ja erityisesti häistä, joita varten matkustinkin, mutta vähintään yhtä ihanaa oli palata takaisin!

Erasmus-elämän huuma katosi kuitenkin nopeasti, sillä heti loman jälkeen täällä alkoi tenttikausi. Parista ranskankielisestä kokeesta selvisin kunnialla, isompi homma oli saada kasaan kymmenen sivun essee valitsemastani aiheesta Sukupuolen historia -kurssille, josta sain suureksi ilokseni kiitettävän arvosanan!  Nyt on siis tentit tentitty ja esseet lähetetty, enkä voi olla kysymättä itseltäni: mitä opinkaan Ranskassa? Oon sanonut tämän ennenkin ja sanon tämän uudestaan – mun arvostus kotimaista koulutussysteemiä kohtaan niin peruskoulun kuin yliopistonkin suhteen on noussut ihan älyttömiin lukemiin. Täällä yliopistossa sekä luennoitsijat että opiskelijatkin käyttäytyy ihan kuin ala-asteella (faktapitoinen opetus vailla kritiikkiä tietoa kohtaan, ei minkäänlaista kannustusta omaan abstraktiin ajatteluun sekä yleinen hälinä ja välinpitämättömyys kaikkea kohtaan). Kaikki kurssit oli kaikkea muuta kun oikeasti hyödyllisiä tutkinnon ja yleistuntemuksen kannalta, mutta todellakaan en voi sanoa katuvani vaihtoa. Oon tavannut kuitenkin niin paljon huikeita ja ihania ihmisiä sekä päässyt ranskan (ja englannin…!) puhumisessa ihan uudelle tasolle. Jatkossa kuitenkin haluan ehdottomasti työskennellä ulkomailla jos ja kun niin päätän tehdä.

Cordes sur Ciel, huikean kaunis kylä.

Haluanpa siis kertoa jostain ihan muusta kuin opiskeluista parin viime kuun ajalta: ehdottomia kohokohtia on ollut muiden muassa retki Gaillacin viinialueelle, jossa tuotetaan paljon eri viinejä. Käytiin yhdellä tilalla, jossa meille selitettiin viinintuotannon vaiheet ja lopuksi päästiin maistelemaan noin kymmentä eri tilan viiniä. Kaikki oli todella maukkaita ja erilaisia keskenään ja valinnanvaikeus oli suunnaton! Toinen ihana retki oli Pyreneille eli Ranskan ja Espanjan väliselle vuoristolle, jossa oltiin vaelluksella koko päivä. Maisemat oli aivan käsittämättömät, kuva kertonee kaiken. Retki oli paikallisen yliopistoliikunnan järjestämä samoin kun viikonloppu Välimeren rannalla muutama viikko sitten, jolloin ei suinkaan uiskenneltu tai palvottu aurinkoa vaan harrastettiin aamusta iltaan purjelautailua! Ikinä minä tai kaverini ei oltu moista kokeiltu eli avoimin mielin suunnattiin retkelle. Meri ja aurinko saattoi toki olla tausta-ajatuksena, mutta tosiasiassa mistään rannasta ei ollut tietoakaan vaan kirjaimellisesti kun laudalle selvittiin niin seuraavat x tuntia oli mennyt ennen kuin huomasikaan. Purjeen ja tuulen kanssa sai taistella raivokkaasti, mutta riemu oli suuri kun onnistui viilettämään lahden poikki pari kertaa edestakaisin putoamatta veteen. Urheilulajina ei ehkä ihan se, mitä olen aina kaivannut elämääni mutta viikonlopun tehokurssina ehdottoman haasteellista ja hauskaa!

Viinitilalla Gaillacissa.

Vaellus Pyreneillä.

Kaveri ylämäessä.

Politiikan tasolla Ranskassa on käynyt aika kova kuhina viime kuukausina. Kuten taisin jo aiemmin mainita, Toulouse on historiallisesti ja nykyään vasemmistolainen kaupunki. Ennen vaalien ensimmäistä kierrosta vasemmiston Jean-Luc Mélénchon kävi puhumassa pääaukiolla ja paikalle saapui kymmeniä tuhansia ihmisiä, koko porukka ei kuulemma edes mahtunut näkemään ja kuulemaan tyyppiä. Itse katsoin netistä pätkiä puheesta ja voi apua, puhekulttuuri on täällä todella erilaista! Sitä voisi kutsua enemmänkin suurilla lupauksilla ja korulauseilla kuorrutetun manifestin läpi huutamiseksi ja jokaisen lauseen jälkeen kansa hurraa suurille sanoille. Symboliikkaa ja kielikuvia käytetään reippaasti (”ettehän halua Ranskan trikolorin muuttuvan punalipuksi” –Sarkozy), historiaan viitataan ja kilpakumppania solvataan. Kansankiihotusta ja tyhjiä puheita, ehkäpä, mutta ihmiset tykkää. Seuraava spektaakkeli oli toisen kierroksen sosialistien edustajan François Hollanden saapuminen kaupunkiin, paikalle saapui vähintään yhtä paljon ihmisiä. Sarko ei edes vaivautunut pitämään omia puheitaan tänne, tiesi että on tyhjä arpa, se olisi vaan buuattu pois lavalta – tyypin vaalikampanjan päästessä toiselle kierrokselle puheet meni maahanmuuttovastaiseksi äärioikeiston äänien kosiskeluksi, mikä varmaankin oli osasyynä tappiolle. Populismi ei kannattanut. Järkyttävää on, että myös täällä perussuomalaisia vastaavan Front Nationalin Marine le Pen sai 18% ensimmäisen kierroksen äänistä. Uudesta presidentistä ihmiset täällä sanoo, että parempi vaihtoehto se on kuin Sarko, mutta katotaan kuinka käy, paraniko vaihtamalla. Mun suomalaisesta näkökulmasta tuntuu hieman omituiselta, että presidentti on kaikesta vastuussa ja jos hän yksin ei onnistu fiksaamaan koko maan taloutta, on epäonnistunut tehtävässään. Joten Hollande – onnea matkaan!

Vappumarssilla, paikalla oli ennätyksellinen määrä ihmisiä! (juuri ennen vaalien toista kierrosta..)

 

Takaisin mun elämään. Viimeiset viikon on myös olleet aika haikeita, sillä moni on jo lähtenyt kaupungista, päivä päivältä tutut ihmiset vähenee. Läksiäistä ja puistopiknikkiä riittää, on hieman välitilaolo, koska mun elämä täällä jatkuu – itse tuun olemaan kesäkuun lopussa yksi viimeisistä täällä. Toisaalta meinaan jatkaa jo alkanutta matkustelua, uusi kesäaikajakso on alkanut eli loma ja vapaus! Matkoista lisää kun selviän ensi viikon Italian-visiitiltä, kerralla sitten enemmän niistä! Nauttikaa keväästä ihmiset!

Purjeen kasailua helteessä.

Véro lähdössä kiitoon!

Asu oli todellisen hurmaava ja herätti hilpeyttä!