Les voyages eli reppureissulla vol. 1

Tenttien jälkeinen lomailujakso alkoi erittäin lyhyellä aikavälillä suunnitellulla ja toteutetulla retkellä Baskimaahan. Alue sijaitsee Espanjan ja Ranskan rajan välillä, ja olimme kuulleet monelta sen omasta kansallisidentiteetistä, rikkaasta kulttuurista ja upeasta luonnosta. Innokkaiden lähtijöiden porukka karsiutui lopulta itseeni, ruotsalaiseen Rebeckaan ja Québecin kanadalaiseen Véroniqueen. Muutama hassu osoite ja idea päässä otettiin kimppakyyti Biarritziin, rannikolla sijaitsevaan surffareiden ja Ranskan puolen Baskimaan ”pääkaupunkiin”. Lähtötunnelmat oli todella haikeat ja sekalaiset, edellisenä iltana oli vietetty ystävän läksiäisiä ja tanssittu aamuun asti. Siinä sivussa Véro oli hävittänyt laukkunsa kaikkine kortteineen ja avaimineen – hyvä lähtökohta viikon reppu- ja sohvasurffauslomalle! Onneksi meitä kolmea yhdistää rento asenne ongelmien sattuessa, loppujen lopuksi hyvin selvittiin viikko kolmen kimpassa ja ilman Véron lompakkoa.

Luotto reissun onnistumisesta nousi heti nollasta sataan Biarritziin päästyämme: vastassa oli sohvasurffauksen kautta löytämämme tyyppi, joka kumppaninsa kanssa halusi majoittaa meidät isosta luvustamme huolimatta. Hän on itse nuorten vapaa-ajan ohjaaja ja intohimoinen surffaaja sekä todella letkeä ja hauska persoona, ja pääsimme heti kaupunkikierrokselle näkemään parhaat surffarit ja rannat.  Ilma oli tuulinen ja myrskyinen ja enteili sadetta saapumishetkellämme, mutta täydellinen haastavaan surffaukseen, saimme kuulla. Hiekkarannan viereisellä muurilla tähystelimme merelle ja ihastelimme taidokkaimpia mooveja. Kierroksen päätteeksi majoittajamme vei meidät lempikulmabaariina ja tarjosi paikalliset tapakset ja viinilasit. Olimme totaalisen myytyjä tästä vieraanvaraisuudesta puhumattakaan asunnosta, johon pääsimme majoittumaan: kolmio ydinkeskustassa ja parvekkeelta merinäkymä rustiikkisella ranskalaisella sisustuksella. Kaiken lisäksi olimme ensimmäiset sohvasurffarit, jotka pariskunta oli majoittamassa, samoin itselleni ensimmäinen surffauskokemus. Totesimme parin tunnin jälkeen ykskantaan Biarritzin ja majapaikkamme olevan lottovoitto!

Biarritz

Viini ja tapas, mmm!

Viihdyimme kaupungissa ja sen lähikylissä kokonaista kolme päivää (minkä kehtasimme myös majoittua toisten luona). Yksi parhaista kokemuksista oli suklaafestarit Bayonnessa Biarritzin vieressä. Joka kadulla oli ilmaisia maistajaisia, suklaa-artesaanit olivat värkänneet vaikka millaisia linnoja ja otuksia isoista suklaalohkareista. Parasta oli kyllä suklaapala dipattuna suklaafonduehen ja siihen kylkeen makoisa valkoviinimaistiainen tunnelmallisessa holvikäytävässä jazzin soidessa ja sateen tihkuttaessa. Rakastuimme Bayonneen muutenkin totaalisesti, ihana keskiaikainen pikkukaupunki joen rannalla, pelkkä päivävisiitti ei tuntunut todellakaan kohtuulliselta!

Tosiaan vaikka sää oli kaikin puolin kamala melkein koko ajan, ei se menoa hillinnyt. Kalusimme kylästä toiseen vaikka kaatosateessa, kerran jopa junamatkamme lievässä vuoristossa sijaitsevaan Saint Jean Pied-de-Portiin katkesi, koska puu oli kaatunut raiteille (mahdoton nimi, ehkä kymmenennen kerran onnistuin muistamaan ja lausumaan sen oikein!). Matka jatkui onneksi bussilla, joka mutkitteli kukkuloilla ja niiden välissä tarjoten satumaisia maisemia. Luonto Baskimaassa on uskomaton: niin rehevää ja vihreää metsää kaikkialla sisämaassa, rannikot taas jyrkkiä ja kivisiä täynnä pieniä rantoja ja laguuneja. Sademetsää muistuttava kasvisto selittynee sillä, että paikassa sataa koko ajan. Siis melkein aina. Matkamme retkipäivä 5/7 taisi olla ensimmäinen sateeton ja aurinkoinen, osasimme todella arvostaa hyvää säätä alun tragikoomiselta tuntuneen jatkuvan sateen jälkeen. Minä ja Véro laulettiin jatkuvasti voimalauluja auringolle, kaikki mahdolliset laulut mitä keksittiin ja kaikilla kielillä, jotka kertoo auringosta. Riemu oli suunnaton, kun aurinko lopulta näyttäytyi. Nyt ei ole lainkaan epäselvää miksi baskeri, tuo suuri päähine, jota ihmiset luulevat kaikkien ranskalaisten kantavan, on juuri Baskimaasta kotoisin: ilmava ja lämmin lieripäähine villasta on varmasti oivallinen jatkuvassa sateessa!

St.Jean Pied-de-Port, nimihirviö

Kylät linnoituksineen ja ihana ranskalainen majapaikkamme jäivät taakse, kun siirryimme kohti Espanjan Baskimaata ja San Sebastiania, jälleen kimppa-autoilun avulla. Tässä vaiheessa retkeä sade alkoi todella ketuttaa, joten menomme muuttui sitä hysteerisemmäksi mitä pidemmälle päästiin. Pyörittiin rankkasateessa ja myrskytuulessa pitkin kaupunkia ja pelastauduttiin milloin museoon, milloin putiikkiin. Mieleenpainuva kokemus oli tapaaminen vanhan valkopartaisen ukkelin kanssa, joka piti sekalaista turistikrääsä- ja lahjatavarakauppaa. Taisin sanoa hänelle ”hei” ja ”onpas huono sää” espanjaksi ja siitähän ukko innostui! Hän halusi kovin jutella säästä ja meistä ja paikalliskontaktia kaipaavina jäätiin juttelemaan ukon kanssa. Hitaalla ja vakaalla espanjalla hän kertoi meille Baskimaasta ja sen historiasta ja symboliikasta, mitä kuuntelimme innostuneina. Hän oli todella ylpeä omasta ”etnisyydestään” ja todella kaipasi itsenäisyyttä Baskimaalle. Kovasti teimme lähtöä, kun hän vinkkasi meidät lähitiskin luo ja sujautti kunkin käteen pikkupullon Basaranaa, Baskimaan ”kansallislikööriä”. Olimme todella häkeltyneitä ja kiitollisia, mutta ukko vain myhäili selvästi tyytyväisenä yleisöstään. Viime hetkellä hän vielä kaivoi pöytälaatikosta paksun sikarin ja melkein kuiskaten tokaisi minulle: ”palaako?”. Valitettavasti jouduin kieltäytymään, tuskin olisi keuhkot sitä kestäneet vaikka kuinka halusin olla kohtelias! Juuri Espanjan puolella baskien kansallisylpeys ja kieli on nähtävissä ja kuultavissa paljon enemmän kuin Ranskan puolella. Biarritz onkin toisaalta hyvin surffikulttuuria ja luksusputiikkeja täynnä oleva lomakylä, erittäin suosittu ranskalaisten keskuudessa. Alkuperäiskulttuuri jää helposti piiloon turismin alle.

San Sebastianissa kävimme myös kasvisravintolassa syömässä Baskimaasta kotoisin olevan arkkitehdin kanssa. Olimme ”joutuneet” majoittumaan hostellissa, koska emme löytäneet sohvasurffauspaikkaa, joten olimme todella iloisia saadessamme tutustua yhteen paikalliseen ihmiseen edes vähän ja kuulla hänen elämästään. Selvästi jos olet baski, et kovin usein halua jättää Baskimaata, vaikka tilanne olisi kuinka kriittinen. Kuulemma hinnat ovat taivaissa asumisen ja elämisen suhteen ja ihmisiltä odotetaan aikaisin naimisiin menemistä ja kotoa lähtemistä rahatilanteen takia. Tapaamamme henkilö oli tehnyt päinvastoin ja keskittynyt uraansa, mistä feministishenkinen porukkamme oli innoissaan. Ruokakin oli vallan mainiota, kasvissyönti selvästi tekee tuloaan myös maissa, joissa lihansyönti on jonkinlainen elinehto, kuten Espanjassa ja Ranskassa.

San Sebastian ja aurinko!

Yksi Espanjan puolen Baskimaan kuuluisimmista tuotteista on siideri, ja sitähän oli päästävä maistamaan. Busseilimme lähikylään, Astigarragaan, jossa sijaitsee siiderimuseo. Yllätyksenä olimme ainoat vierailijat, joten saimme nauttia hauskan ja rennon oppaamme tarjoamasta yksityiskierroksesta muutamalla eurolla. Hän kertoi tekoprosessista ja alueen farmeista, historiasta ja nykytilanteesta. Hintaan kuului tietysti siiderin maistajaiset, mikä olikin varsinainen show! Lasi kallellaan kädessä jonotimme pari metriä tynnyristä ja kun opas huusi hep, jonossa vuorotellen tähtäsimme lasimme siiderisuihkuun ja hörppäsimme heti vajaan desin määrän kuohuvaa nestettä. Näin siideri on kuulemma juotava, kun se on tuoretta ja tynnyrissä, aromit ja kuohu tulee parhaiten esiin. Toistimme prosessin muutamaan otteeseen eri siidereillä, nauroimme hulvattomalle juomakulttuurille. Siellä todella osataan nauttia juomisen sosiaalisesta puolesta, tunnelma oli koko ajan positiivisesti jännittynyt suihkun lentäessä keskellä huonetta ja meidän nauraessa koko touhulle. Naurettavan halpaa siiderilastia raahatessa bussipysäkille tuli nähtyä kylän lohduton puoli: joka puolella oli asuntoja myytävänä, selvästi kaupungistuminen ja työpaikkojen väheneminen maaseudulla näkyy sielläkin. Ainakin tuimme eri paikallistuottajia poimiessamme sokkona eri pulloja, piti päästä kokeilemaan eri siidereitä Toulousessa asti isommalla porukalla. Ja ai niin se maku! Aivan jotain muuta, kuin kotimainen tai englantilainen sokerilitku, enemmänkin hapan, täyteläinen ja hiivainen, mutta todella aidon omenan makuinen. Vaatii totuttelemista, mutta miljoonasti parempaa kuin teolliset juomat!

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olimme totaalisen ihastuneita Bayonneen Ranskan Baskimaan puolella ja halusimme palata sinne vielä viimeiseksi päiväksi. Ennen kimppa-autoilua takaisin päätimme vielä suorittaa sen, mitä olimme hinkuneet koko matkan ajan, eli uimaretken alkukesän suloisessa auringossa! Todellisuus oli jotain muuta: aamu-uinti Atlantissa on hyinen kokemus. Rohkaisevan karjahduksen voimalla ryntäsimme valtameren aaltoihin, varpaat olivat kohmeessa ennen kuin edes napa oli veden tasolla. Pari sukellusta ja räpiköintiä ja takaisin rannalle, ja vielä sama uudestaan, vielä yksi kosketus Atlanttiin, jonka toiselta rannalta Véro on kotoisin. Olimme todella ylpeitä itsestämme, ei uimapukuja oltu turhaan Espanjaan asti raahattu! Vihdoin pilvet viereltään karistanut aurinkokin oli ilmaantunut meitä lämmittämään, edessä oli lämmin päivä Bayonnessa! 

Jalanjälkemme aamu-uinnin jälkeen.

Suureksi iloksemme olin löytänyt sohvasurffauspaikan Bayonnesta (pienissä kaupungeissa selvästi helpompaa..) ja tyytyväisinä ja väsyneinä matkaamme jumitimme hostimme kanssa rannalla ilta-auringossa. Lopulta emme edes jaksaneet kaluta kaupunkia lisää vaan kokkasimme porukalla hyvää kasvisruokaa (hostimme oli ranskalaiseen tapaan ensin varautunut mutta todella positiivisesti yllättynyt tulokseen) ja nautimme seurasta. Kaiken kaikkiaan sohvasurffaus oli loistava, uusi kokemus, jota meinaan todella jatkaa myös itse ihmisiä majoittaen. Aivan ihania illanistujaisia todella upeiden ihmisten kanssa, saimme kokea todellista vieraanvaraisuutta! Meidän kolmen sukset ei myöskään menneet missään vaiheessa ristiin, vaan naurettiin ja hölmöiltiin koko matka onnistuneesti, satoi tai paistoi. Tehokas tapa myös todella tutustua uusiin ystäviin, oppi uusia puolia hyvässä ja pahassa, tietysti. Ruotsalais-suomalais-kanadalainen tiimityömme oli moitteetonta! Heja!

Bayonne ja aamupäivän valo.